Blogin aloitus ja kuinka tähän päädyinkään...

En olisi uskonut löytäväni itseäni kirjoittamasta blogia tällaisesta aiheesta vielä muutama kuukausi sitten. Kaikki tää tapahtui niin kauhean nopeasti, etten ole ehtinyt sisäistää lähtöäni.
 Hain vuosi sitten lukion jälkeen opiskelemaan psykologiaa Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin (samalla pääsykokeella) sekä Joensuuhun. Kävin valmennuskursseilla ja pääsykokeiden lähestyessä aloin olla aika loppu. En kuitenkaan päässyt mihinkään näistä yliopistoista, Joensuusta taisi jäädä puuttumaan 10 pistettä ylipäänsä varasijasta.
  Sain töitä Shelliltä, muutin omaan vuokrakämppään, poikaystävä meni armeijaan ja sitä rataa. Tein kolmivuorotyötä ja vuoden aikana motivaatio päästä opiskelemaan oli noussut huimasti, päätin ettei minua tulla näkemään Shellin kassalla enää toista vuotta, koska minusta olisi parempaankin (en vähättele kassatyöntekijöitä, mutta eihän siinä juuri aivoja tarvita). Positiivista kuitenkin oli aikuistuminen ja tietenkin se, että olin onnistunut saamaan työpaikan.
  Tuli aika lukea uudelleen pääsykokeisiin, tällä kertaa päätin panostaa vain Joensuuhun: luin, tein töitä, luin ja tein töitä. Päätin varuiksi hakea myös Turkuun opiskelemaan filosofiaa, jotta jos en pääsisi Joensuuhun, olisi silti hyvät mahikset päästä Turkuun ja saada opiskelupaikka. Filosofiasta olen ollut aina kiinnostunut, ja lukiossa kirjoitin siitä L:n. Ajattelin kuitenkin, ettei siitä itselleen ammattia tee, jonka vuoksi se oli vain varavaihtoehto.
  Joensuun pääsykokeen jälkeen minusta tuntui, etten tulisi vieläkään pääsemään. Mitä sitten tekisin? Psykologia on se, mitä haluan opiskella ja tekisin mitä vain sen eteen, mutta lukeminen ei näemmä riittänyt. Ensin heitin vitsillä, että lähden sitten Suomesta jonnekin, missä minua pidetään "tarpeeksi älykkäänä". Aloin kuitenkin ajattelemaan asiaa tarkemmin, ja tutustuin Kilroyn sivuihin ja lähetimpä viestiäkin. Suunnitelmani oli lähteä ensi vuonna Britteihin, jollen taaskaan pääsisi läpi pääsykokeista. Vastaus tuli, ja siinä kysyttiin josko haluaisin lähteä jo tänä vuonna, jälkihakuun ehtisi hyvin. Siitä kaikki alkoi: UCAS haku, tutustuminen Skotlannin tarjontaan, suosituskirjeen pyytäminen vanhalta äidinkielen -ja filosofianopettajalta, motivaatiokirjeen kirjoittaminen.... Sitten odoteltiin. Kuinka ollakaan, Abertaysta tuli "ehdollinen" tarjous, samoin kuin UWS:sta. Englantiin olisin päässyt ehdoitta, muten halunnut maksaa lukukausimaksuja. Ehtona siis oli saada TOEFL- kielitestistä vähintään 80/120, ja tietysti stressasin hirveästi. Menin Helsinkiin tekemään kielikokeen, ja sain kuin sainkin tarpeeksi pisteitä, 99/120!
 SAAS:lle olin jo aiemmin lähettänyt hakemuksen lukukausimaksuista, ja päätös sieltä tuli ihan äskettäin, 29.7. Nyt odottelen vielä Kelalta päätöksiä opintotuista.
 Tässä siis olen ihan hermona. Koulun asuntolasta (Victoria Chambersista) olen jo maksanut takuuvuokran, jäljellä on opintolainan hakeminen pankista kun Kelan päätös on tullut, lentolipun ostaminen, yöpymispaikan varaaminen Dundeesta (saavun päivää liian aikaisin), passin uusiminen ja tietokoneen ostaminen....
 Joudun lentämään yksin, sekin hermostuttaa, minulla tulee olemaan lentokoneen vaihto Arlandassa, sekä Edinburghista itseni järjestäminen Dundeehen.
 Odotan innolla, mutta on kamalaa jättää poikaystävä ja kaverit Suomeen! Toki poikaysävä tulee syyslomalla käymään, minä tulen joululomalla, mutta silti....
Olispa vaan kaikki valmista lähtöön, olisimpa itsekin valmis.

Kommentit

  1. Terveisiä toiselta suomalaiselta opiskelijalta Skotlannista, kiva löytää blogiisi näin alkumetreiltä, jään lukijaksi :)

    VastaaPoista
  2. Kiva kuulla et siel on joku muukin! :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimppakämppä ja kommelluksia

Pitkästä aikaa

Valmistuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat