Opiskelu Skotlannissa ja muuta elämisen varrelta

  Niin kivaa on ollut , mut tänään on aika sanoa heipat näille kolmelle vaihtarille joista tuli mulle kaikkein läheisimpiä täällä. Me pidetään joulupippalot, jokainen tekee jotain syötävää ja illan päätteeksi mennään sitten jonnekin jatkamaan. Minä tein jo pipareita, ja glögi on tulossa. Ihanaa päästä rentoutumaan pitkästä aikaa, ollut sen verran stressiä näistä kokeista mitä tässä nyt on muutaman viikkoa ollut. Tänään oli viimeinen!   Odotan, että pääsen Suomeen , saunomaan, näkemään kavereita ja viettämään Joulua ja Uuttavuotta... Mutta samaan aikaan haluaisin lisää aikaa, koska samalla tää tarkoittaa sitä, että omakin rakas lähtee takaisin Ranskaan ja seuraavaksi nähdään vasta kolmen kuukauden päästä kun menen sinne. Mutta kyllä on aika malttamaton olo silti! Kauhea ikävä ihmisiä, ja kyllä sitä Suomea ihan itsessäänkin kaipaa.   Lontoossa tuli käytyä , ja oli tosi kivaa! Tosin 11h bussimatka sinne ei ollut niin mukava, mutta oli sen arvoista. Lontoo on ihana kaupunki, vaikka onkin

  Mistäs oikein aloittaisin ... Erosta on nyt jonkun aikaa, ja vaikka jotenkin haikealta tuntuu niin elämä jatkuu. Varsinkin koulun merkeissä. Työtä on enemmän kuin riittävästi, mutta kun rytmiin pääsee niin varmaan helpottaa. Kurssitöitä olen jo palauttanut kaksi, toinen on tullut takaisin, toisesta odotan vielä tulosta. Ryhmätyön esittely on huomenna, kokeita on 4 tulossa tämän ja ensi kuun aikana, ja aloittelen historian esseetä. Tutkimus menetelmien (Research methods) kurssityö tuli takaisin C plussana. Oon aika pettynyt, mutta toisaalta, parempaan en olis pystynytkään. En oo ikinä raporttia kirjoittanut ja ainakin mulle ohjeet oli vähän hämmentävät. Ja yllätyin kuinka paljon siinä keskityttiin pikkujuttuihin, kuten otsikoiden sijainteihin. Mutta niin se vaan raporteissa menee, ensi kerralla paremmin.   Englanninkieleen olen jo tottunut, näin jokin aikaa sitten ensimmäiset englanninkieliset unenikin! Ehkä ei niin paljoa ole vielä sanasto parantunut, mutta puhuminen ja ymmärtämine

  No joo, en tiedä edes mistä pitäisi aloittaa. Kirjoittaminen jäi vähille kun on ollut niin paljon selvitettävää. Ihan varoituksen sanana, tää tulee olemaan vähän henkilökohtasempi kirjoitus kuin edeltäjät. Tässä tiivistelmä näin alkuun; Glasgow, Pitlochry, Edinburgh, ero, uusi ihastus, koulutehtävät.   Kävin siis Glasgowssa . Siinä kaupungissa ei oikeen mikään viehättänyt... Se oli kylmä (ei säätilaan viitaten) ja harmaa, ja ihan liikaa ihmisiä. Ei sillä, etteikö itse reissu olisi ollut mieleen, mutta ei mun sinne ihan heti tarvitse uudestaan päästä. Mutta pakko se oli nähdä!   Kävin myös Pitlochryssa , ihana pieni kaupunki. Kaupungin ulkopuolelle kun lähtee, pääsee luontoreiteille ja jos vaan kunto kestää niin voi kiivetä Ben Vrackielle. Sieltä on niin upeat näkymät, en oo koskaan nähnyt mitään sellasta! Mulla oli edellisenä päivänä ollut tosi rankat rugbytreenit ja ne tuntu jaloissa vieläkin, joten vuorelle kiipeäminen ei ollut mikään helppo juttu...  Edinburghissakin käytiin ,

 Onneksi mun kerroksessa on niin ihanan aktiivista porukkaa! Jos me ei juhlita, niin sitten lähdetään ulos urheilemaan tai kiertelemään tai muuten vaan hengaillaan yhdessä (esim. katsotaan leffaa tms.). On pelattu koripalloa, käyty elokuvissa, näköalapaikalla, uskomatonta mutta totta; rannalla ottamassa aurinkoa ja viimeisimpänä vietettiin eilinen päivä kierrellen St.Andrewsissa. Oli muuten hienon näköistä. Tuli nähtyä katedraalin rauniot, pari erilaista rantaa, isot golf-kentät ja yliopiston museo. Parhaassa seurassa tietenkin.   Opiskelu on kutakuinkin lähtenyt käyntiin . Suurinta osaa opettajista on helppoa ymmärtää, mutta on muutama jolla on todella vahva aksentti... Historia on aineista ehkä vähiten suosikki, enpä siitä ole koskaan oikein välittänyt. Sen lisäksi siitä on aina melkoiset määrät luettavaa, eikä kirja minun mielestä ainakaan erityisen helppolukuista ole. Luokkakaverit mitä nyt muutamille olen puhunut, on kivoja. Yksi on Suomesta, ja kyllä helpottaa välillä saada jut

Freshers week on nyt kutakuinkin ohi, ja hauskaa oli. Joka ilta oli jotakin järjestettyä ohjelmaa, hypnotismi-show oli ehkä paras kaikista :D Juomistahan tämä on ollut, mutta ei liikaa tietenkään. Asuntolassani on mahtavaa porukkaa ja kaikki ovat kavereita keskenään, josta yllätyin. En odottanut näin avoimia ihmisiä joiden kaikkien kanssa (ainakin tähän mennessä) tulee toimeen. On kiva kokkailla yhdessä ja viettää aikaa muuten vaan.   Opiskelusta en osaa sanoa vielä yhtään mitään, on ollut vain infotilaisuuksia ja sen sellaista. Varsinainen opiskelu alkaa ensi viikolla. Joidenkin kurssilaisten kanssa olen vaihtanut muutaman sanan, yksi poika asuu samassa asuntolassa kuin minä joten tietenkin hänet jo tunnen. Pitäisi varmaan mennä ostamaan vihko ja lyijykynä...   Kauppoja en ole paljoa kierrellyt, kaupunkia kylläkin... "Vähän" eksyin tämän samaisen kurssilaisen kanssa jonka tunnen asuntolasta. Kolme tuntia eksyksissä. Kaunista seutua kyllä, mutta kun on eksynyt ja haluaa kot

Täällä nyt sitten olen. Vihdoin. Oli kyllä seikkailu. Heräsin eilen kolmen aikaan aamuyöstä ja lähdettiin ajamaan Helsinkiin neljän aikoihin. Oli tosi vaikeeta jättää heippoja poikaystävälle. Mut niin mä sit lähdin. Ensin Arlandaan, sitten pienen viivästyksen jälkeen Edinburghiin (lento oli myöhässä). Myöhästyin sitten bussista jolla olisi pitänyt päästä suoraan Dundeehen, ja pieni epätoivo iski. Ei auttanut muu kuin ottaa sitten taksi rautatieasemalle. Ostin lipun pelottavasta lippuautomaatista Dundeehen, en ihan ehtinyt ensimmäiseen junaan, mutta seuraavaan sitten kuitenkin. Saavuin sitten Dundeehen ja otin taksin B&B:iin. Olin sen verran ajoissa etten saanut vielä huonetta, mutta matkalaukun jätin sinne. Lähdin kiertämään vähän kaupunkia, oli melkoinen nälkä. Lennolla en saanut ostettua mitään koska olisi tarvittu luottokortti, eikä sentit käyneet, pelkästään kokonaiset eurot... Tarvitsin shampoota ja hoitoainetta ja löysin ihanan saippuakaupan, Lushin. Ostin palashampoota ja pa

Läksiäiset ovatkin jo ovella, perjantaina nimittäin. Laitoin jo yhteen yökerhoon viestiä että jos koko porukka pääsisi sisään vaikka jotkut ovatkin alle heidän ikärajansa, ja onneksi asia järjestyi. Toivon, että läksiäisistä tulee ikimuistoiset, onhan se viimeinen kerta vähään aikaan kun näen suurimman osan ystävistäni. Parhaat tietty moikataan kunnolla juuri ennen lähtöä! Kaikenlaista suunnittelua tässä on, onneksi avokki on luvannut auttaa ruokien teossa. En nyt kauheasti ajatellut ruokapuoleen panostaa määrällisesti, mutta sen verran että ihmiset saavat naposteltavaa. Booleja teen kahdenlaista, toinen tulee mehuun (löysin ihanan kausimaun Valiolta, Päivänpaiste nimeltään) ja toinen sitten varmaan mustikkalikööriin tms.   Matkalaukku odottaa pakkaamista, mutten ole vielä edes halunnut ajatella asiaa. Sitäpaitsi, ei siinä kauan mene kun pakkaan vaatteet ja pari kirjaa (ja ihan must- mun kynsilakat!), en voi ottaa enempää mukaan. Asuntola on valmiiksi sisustettu, mitäpä sitä rojua sit

  Jep , nyt on Kelalta sitten tullut päätökset, seuraavaksi vuorossa pankissa asiointi! Kaikki tuntuu jääneen viimetippaan, mutta minkäs teet, hainhan jälkihaussa. Onneksi sentään entisen lukioni rehtori hoisi asian parissa päivässä, kun pyysin allekirjoituksia ja koulun leimaa itse kääntämiini todistuksiin. En ole vieläkään hankkinut lentolippuja, mutta enköhän ehdi ajoissa silti, paikkoja lennolle vaikuttaisi olevan vielä riittämiin.   Läksiäiset ovat tulossa  mutta en osaa asennoitua lähtööni vieläkään. Vaikka vien asioita eteenpäin ja saan kaikenlaista hoidetuksi matkalukun ja läppärin ostamisesta asuntolan vuokran maksamiseen, ei mitenkään tunnu todelliselta että olisin lähdössä! Ehkä tosiaan vasta lentokoneessa istuessani mietin, mitä tuli tehtyä...   Suurin murheeni  on se, että kaikkia Suomeen jääviä ystäviäni, kihlatustani nyt puhumattakaan, tulee valtava ikävä. Toki olen jo vähän yrittänyt verkostoitua netin ihmeellisessä maailmassa, mutta onhan se nyt ihan eri asia. Toivo

  Mitä enemmän lähtöä ajattelen sitä vaikeammalta kaikki tuntuu. Jättää ystävät, perhe ja poikaystävä Suomeen, sekä muutenkin kaikki tuttu ja turvallinen. Asiaa ei helpota se että jonkin verran on vielä asioita järjesteltävänä ennen kuin olen valmis lähtöön. Kelalta ei ole tullut vielä päätöstä jotta pääsisin pankkiin, uusi passi pitää hankkia (14.8. on varattu aika poliisilaitokselle), lentolippu on vielä ostamatta, sekä yhden yön majoitus Dundeessa on varaamatta.   Eniten hermostuttaa kaikki. Ensimmäistä kertaa elämässäni joudun lentämään yksin, ja samaan kertaan osuu ensimmäinen kerta kun olen koskaan joutunut vaihtamaan konetta kesken matkan. Arlandassa, jos tarkkoja ollaan. Aikaa koneenvaihtamiselle on 45 minuuttia, ja vaikka jatkolento lähtee samasta terminaalista kuin mihin saavunkin, mietin kaikkea mahdollista ja mahdotonta mikä voi matkallani mennä pieleen... Ei edes riitä että pääsen omin avuin Edinburghiin, sieltä on vielä taitettava matka Dundeehen bussilla. Entä kuinka s

En olisi uskonut löytäväni itseäni kirjoittamasta blogia tällaisesta aiheesta vielä muutama kuukausi sitten. Kaikki tää tapahtui niin kauhean nopeasti, etten ole ehtinyt sisäistää lähtöäni.  Hain vuosi sitten lukion jälkeen opiskelemaan psykologiaa Turkuun, Tampereelle ja Helsinkiin (samalla pääsykokeella) sekä Joensuuhun. Kävin valmennuskursseilla ja pääsykokeiden lähestyessä aloin olla aika loppu. En kuitenkaan päässyt mihinkään näistä yliopistoista, Joensuusta taisi jäädä puuttumaan 10 pistettä ylipäänsä varasijasta.   Sain töitä Shelliltä , muutin omaan vuokrakämppään, poikaystävä meni armeijaan ja sitä rataa. Tein kolmivuorotyötä ja vuoden aikana motivaatio päästä opiskelemaan oli noussut huimasti, päätin ettei minua tulla näkemään Shellin kassalla enää toista vuotta, koska minusta olisi parempaankin (en vähättele kassatyöntekijöitä, mutta eihän siinä juuri aivoja tarvita). Positiivista kuitenkin oli aikuistuminen ja tietenkin se, että olin onnistunut saamaan työpaikan.    Tul