Opiskelu Skotlannissa ja muuta elämisen varrelta

Täällä nyt sitten olen. Vihdoin. Oli kyllä seikkailu. Heräsin eilen kolmen aikaan aamuyöstä ja lähdettiin ajamaan Helsinkiin neljän aikoihin. Oli tosi vaikeeta jättää heippoja poikaystävälle. Mut niin mä sit lähdin. Ensin Arlandaan, sitten pienen viivästyksen jälkeen Edinburghiin (lento oli myöhässä). Myöhästyin sitten bussista jolla olisi pitänyt päästä suoraan Dundeehen, ja pieni epätoivo iski. Ei auttanut muu kuin ottaa sitten taksi rautatieasemalle. Ostin lipun pelottavasta lippuautomaatista Dundeehen, en ihan ehtinyt ensimmäiseen junaan, mutta seuraavaan sitten kuitenkin. Saavuin sitten Dundeehen ja otin taksin B&B:iin. Olin sen verran ajoissa etten saanut vielä huonetta, mutta matkalaukun jätin sinne. Lähdin kiertämään vähän kaupunkia, oli melkoinen nälkä. Lennolla en saanut ostettua mitään koska olisi tarvittu luottokortti, eikä sentit käyneet, pelkästään kokonaiset eurot... Tarvitsin shampoota ja hoitoainetta ja löysin ihanan saippuakaupan, Lushin. Ostin palashampoota ja pa

Läksiäiset ovatkin jo ovella, perjantaina nimittäin. Laitoin jo yhteen yökerhoon viestiä että jos koko porukka pääsisi sisään vaikka jotkut ovatkin alle heidän ikärajansa, ja onneksi asia järjestyi. Toivon, että läksiäisistä tulee ikimuistoiset, onhan se viimeinen kerta vähään aikaan kun näen suurimman osan ystävistäni. Parhaat tietty moikataan kunnolla juuri ennen lähtöä! Kaikenlaista suunnittelua tässä on, onneksi avokki on luvannut auttaa ruokien teossa. En nyt kauheasti ajatellut ruokapuoleen panostaa määrällisesti, mutta sen verran että ihmiset saavat naposteltavaa. Booleja teen kahdenlaista, toinen tulee mehuun (löysin ihanan kausimaun Valiolta, Päivänpaiste nimeltään) ja toinen sitten varmaan mustikkalikööriin tms.   Matkalaukku odottaa pakkaamista, mutten ole vielä edes halunnut ajatella asiaa. Sitäpaitsi, ei siinä kauan mene kun pakkaan vaatteet ja pari kirjaa (ja ihan must- mun kynsilakat!), en voi ottaa enempää mukaan. Asuntola on valmiiksi sisustettu, mitäpä sitä rojua sit

  Jep , nyt on Kelalta sitten tullut päätökset, seuraavaksi vuorossa pankissa asiointi! Kaikki tuntuu jääneen viimetippaan, mutta minkäs teet, hainhan jälkihaussa. Onneksi sentään entisen lukioni rehtori hoisi asian parissa päivässä, kun pyysin allekirjoituksia ja koulun leimaa itse kääntämiini todistuksiin. En ole vieläkään hankkinut lentolippuja, mutta enköhän ehdi ajoissa silti, paikkoja lennolle vaikuttaisi olevan vielä riittämiin.   Läksiäiset ovat tulossa  mutta en osaa asennoitua lähtööni vieläkään. Vaikka vien asioita eteenpäin ja saan kaikenlaista hoidetuksi matkalukun ja läppärin ostamisesta asuntolan vuokran maksamiseen, ei mitenkään tunnu todelliselta että olisin lähdössä! Ehkä tosiaan vasta lentokoneessa istuessani mietin, mitä tuli tehtyä...   Suurin murheeni  on se, että kaikkia Suomeen jääviä ystäviäni, kihlatustani nyt puhumattakaan, tulee valtava ikävä. Toki olen jo vähän yrittänyt verkostoitua netin ihmeellisessä maailmassa, mutta onhan se nyt ihan eri asia. Toivo

  Mitä enemmän lähtöä ajattelen sitä vaikeammalta kaikki tuntuu. Jättää ystävät, perhe ja poikaystävä Suomeen, sekä muutenkin kaikki tuttu ja turvallinen. Asiaa ei helpota se että jonkin verran on vielä asioita järjesteltävänä ennen kuin olen valmis lähtöön. Kelalta ei ole tullut vielä päätöstä jotta pääsisin pankkiin, uusi passi pitää hankkia (14.8. on varattu aika poliisilaitokselle), lentolippu on vielä ostamatta, sekä yhden yön majoitus Dundeessa on varaamatta.   Eniten hermostuttaa kaikki. Ensimmäistä kertaa elämässäni joudun lentämään yksin, ja samaan kertaan osuu ensimmäinen kerta kun olen koskaan joutunut vaihtamaan konetta kesken matkan. Arlandassa, jos tarkkoja ollaan. Aikaa koneenvaihtamiselle on 45 minuuttia, ja vaikka jatkolento lähtee samasta terminaalista kuin mihin saavunkin, mietin kaikkea mahdollista ja mahdotonta mikä voi matkallani mennä pieleen... Ei edes riitä että pääsen omin avuin Edinburghiin, sieltä on vielä taitettava matka Dundeehen bussilla. Entä kuinka s