Opiskelu Skotlannissa ja muuta elämisen varrelta

  Täällä sitä taas ollaan.  Saavuin vasta Freshers weekin puolivälissä, mutta siinäkin oli ihan tarpeeksi minulle. Olen tulossa vanhaksi. Miten ihmeessä selvisin hengissä siitä juhlimismäärästä jota harrastin kun olin 18... Minulla on ollut nyt vasta muutama oppitunti, ensi viikolla alkaa vasta kunnolla.   Nyt on siis uusi kämppä. Viihdyn täällä minun huoneessa, ei liian pieni. Pitäisi vain sisusta se omannäköiseksi, ehkä maalata taulu seinälle tai jotain. Asuntokin on kiva ja siihen nähden kummallisen halpa, mutta ehkä se on vain tämä naapurusto joka pudottaa hintaa... Olen kotiutunut taas hyvin tänne, ihan kuin olisin ollut vain hetken poissa. Tämä on ensimmäinen kerta kun asun näin tiiviisti kämppisten kanssa, saas nähdä mitä tästä tulee. Opiskelija-asuntoloissa oman rauhan saaminen on helppoa kun ympärillä asuu niin paljon muita ihmisiä, mutta pelkään että asuminen vain kahden muun henkilön kanssa vähentää mahdollisuuksia olla yksin silloin kun haluaa.   Ongelmilta ei toki vältyt

  Terveisiä Ranskasta. Jep, täällä olen viettänyt kesääni, Nantesissa ja Arzonissa. Kävin Suomessa veljen lakkiaisissa, oli mahtava viikonloppu! Harmi etten saanut Juhannusta vietellä Suomessa. Anyway, Juhannuksen myötä tuli uutisia. Brexit. Stressasin ennen äänestystuloksia, ja ystäväni Skotlannissa sanoi ettei ole mitään hätää. Aihetta kuitenkin oli, ja voitte vain kuvitella paniikin kun äänestystulos tuli julki. Tuntui kuin matto olisi vedetty jalkojen alta: Suomessa ensin yritin parhaani, enkä päässyt opiskelemaan psykologiaa. Olin epätoivoinen, ja muutaman kuukauden varoitusajalla muutinkin jo Skotlantiin opiskelujen perässä. Kun asiat näyttivät vihdoin asettuneen urilleen, tuli uutinen Brexitistä. Onneksi UK:n ero EU:sta ei toteudu ainakaan pariin vuoteen vielä, joka jättää vain viimeisen opiskeluvuoden epävarmuuteen (eli pitääkö ottaa lainaa lukukausimaksuihin). Skotlanti valmistelee äänestystä itsenäisyydestä jotta se voisi jäädä EU:hun. Onneksi SAAS on luvannut maksaa EU:sta t

 Hejssan! Tässä voisin sunnuntain kunniaksi kirjoitella kuulumisia... Kolme viikkoa kullan kanssa vierähti nopeasti. Pelkäsin, että jäisi samanlainen tyhjä olo kuin viimeksi joululomilta palatessa, mutta kolme kuukautta yksineloa kai karaisi. Tällä kertaa hänen lähdettyään tuntui kuin kaikki olisi taas ennallaan, eikä niin että kaikki on kääntynyt päälaelleen. Hyvä vain, saa paremmin keskityttyä tulevaan koeviikkoon.   Eli vielä viimeiset rutistukset.  Ensi viikko aikaa valmistautua, ja 3. ja 6. päivä olisi sitten kokeet. Tämä lukukausi on helpompi kuin ensimmäinen, on ollut enimmäkseen kurssitöitä, ja kokeita tulee olemaan vain kaksi. Sosiologiasta ja psykologiasta. Sosiologiasta en pidä sitten yhtään, se tuntuu niin suurpiirteiseltä jotenkin. Koe on "seen exam", eli olen nähnyt kysymykset etukäteen, ja saan valita mistä kahdesta teen esseet. Kuulostaa helpolta, mutta meitä peloteltiin että esseiden laadun tulee olla paljon parempia kuin normaalisti kokeessa. Motivaatiota o

 Koittihan se loma vihdoin! En varmaan ole koskaan ollut yhtä onnellinen kuin viime lauantaina. Jälleennäkeminen rakkaan kanssa oli uskomatonta, ei tarvinnut enää lähettää lentosuukkoja Skypen välityksellä... Matka oli kyllä uuvuttava: Ensin bussilla Dundeesta Edinburghiin, muutaman tunnin odottelun jälkeen bussilla lentokentälle, lento Lontoon Stanstediin, hieman odottelua, bussilla Lontoon Southendiin (pyysin bussikuskia kertomaan milloin vaihtaa bussia, hän sanoi ettei tarvitse vaihtaa, joten istuin tyytyväisenä penkkiin. Vähän ajan päästä hän tuli sanomaan että ei tämä bussi menekään suoraan lentokentälle, pitäisi kävellä 10 min pysäkiltä lentokentälle- ei kiitos, pimeässä Lontoossa painavan kassin kanssa- tai odottaa ylimääräinen tunti että bussi kääntyy paluumatkalle ja jättää minut lentokentälle). Eipä ollut päähäni pälkähtänytkään että lentokenttä Lontoossa voisi olla SULJETTU.... Se siitä säästämisestä matkakulujen kanssa, oli pakko mennä läheiseen Holiday Inniin yöksi. Seuraa

  On ollut muutamia niin ihanan aurinkoisia päiviä että kyllä kelpaa täällä 'Skotlannin aurinkoisimmassa kaupungissa' asustella. Aurinko lämmittää silloin kun paistaa pilvettömältä taivaalta, taitaa olla kevät tulossa. Onhan noita kylmiä ja viimaisia päiviä edelleen, mutta mahtavaa saada tällaisia kevään merkkejä, inhoan kylmää ja koleaa. Kevään mukana tulee tietty kevätflunssat, sellaista poden täällä parhaillaan niinkuin niin moni muukin. Superdrugista vaan C-vitamiinia, appelsiinimehua ja nenäsuihketta.   Viikot menee ihan älyttömän nopeasti , kolme viikkoa enää pääsiäislomaan. Sitten alkaakin kokeisiin lukeminen ja kurssityön tekeminen. Tuntuu että vastahan minä joululomalta tulin...Mutta hyvä niin, ikävä on kova.   Käytiin tosiaan kaverin kanssa ilmoittautumassa siihen vapaaehtoistyöhön, se alkaa parin viikon päästä kun paperihommat on selvät. Minä tulen osallistumaan perjantaisin kuudesta kahdeksaan illalla alle kymmenvuotiaiden lasten sessioon. Vaikutti siltä että muka

  Oli kivat pari päivää.  Äiti, isäpuoli ja pikkuveli tulivat käymään täällä, kuten edellisellä kerralla mainitsinkin. Tulivat perjantaina päivällä ja tulin juuri saattamasta juna-asemalle. Oli niin kiva nähdä vaikka aikaa ei ollut paljoa. Mutta ymmärtäähän sen, heidän työt ei anna paljoa periksi ottaa vapaata. Käytiin pubissa muutamaan kertaan ja kierreltiin vähän keskustassa. Olihan se rankkaa sanoa taas heipat, mutta parhaassa tapauksessa nähdään jo muutaman kuukauden päästä uudestaan. Haluaisin ehtiä käymään veljen lakkiaisissa alkukesästä.   Huomenna olisi sitten taas rugbypeli. Toivottavasti kenttä ei ole ihan niin mutainen kuin viime kerralla! Ja tietty toivon ettei pahempia loukkaantumisia tulisi, mutta valitettavasti aina jotain sattuu. Viime pelissä meidän valmentaja pelasi joukkueessa, meitä olisi muuten ollut liian vähän. Ensimmäiset viisi minuuttia ja toisen joukkueen pelaaja juoksi häntä päin, kolauttivat päät yhteen ja valmentaja joutui jättämään pelin ja käymään päivys

  Tässä istun sängyllä  kuunnellen musiikkia niinkuin niin monena iltana aikaisemminkin. Mulla on välillä yksinäistä ja tylsää, huomaa että jotain puuttuu. Niinkuin olen jo sanonutkin, poikaystäväni on takaisin Ranskassa ja näemme seuraavaksi vasta pääsiäislomalla. Ollaan laskettu viikkoja, nyt on jäljellä seitsemän. Ihan hirveä ikävä. En ole tottunut olemaan tällälailla yksin, mutta en vaihtaisi häntä silti mistään hinnasta. Oltiin ehditty olla kolme kuukautta yhdessä ennenkuin hän lähti, ja kun nähdään, tulee puoli vuotta täyteen. Ihme kuinka siinä ajassa ehti rakastua näin täysillä, enkä pidä itseäni edes romanttisena persoonana. Vasta nyt olen alkanut luottaa häneen ja parisuhteeseen 100- prosenttisesti, ainoa asia mikä pelottaa on se, että jos jotain tapahtuisi mun sydän murtuisi.   Onneksi  mun porukat (äiti, isäpuoli ja pikkuveli) varasi tänään lennot tänne, he tulee parin viikon päästä. On sitten lähempänä tulevaisuudessa jotain mitä odottaa innolla! Mulla on myös hirveä ikävä

  Oli ihana nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa! Vaikkakin, kun menin takaisin Suomeen, tuntui samaan aikaan kuin en olisi koskaan lähtenytkään mutta toisaalta niinkuin viime kerrasta olisi ollut ikuisuus. Ei siellä asiat olleet juurikaan miksikään muuttuneet. Tosin paras kaverini muutti joulun jälkeen pois Turusta koska hän pääsi opiskelemaan muualle. Olen niin iloinen hänen puolesta. Meistä molemmista tuntui ettei Turulla ole meille juurikaan käytännöllistä tarjottavaa, vaikka se onkin omasta mielestäni tosi kiva ja rakas kaupunki. Koulua on ollut nyt pari viikkoa , ja ihan hyvin on lähtenyt arki sujumaan. Oli outoa palata takaisin nyt kun osa asukkaista mun kerroksesta oli poissa... Täällä on nykyään hiljaisempaa, ja varsinkin mulla yksinäisempää. Mitäs rupesin kaukosuhteeseen... Oon tullut läheisemmäksi joittenkin kanssa täällä, mikä on tosi jees. Ei tarvise aina kokata yksin ja kyllä juttuseuraa saa jos sitä haluaa. Sillon kun oon yksin, katon enimmäkseen Netflixiä, tällä