Lähtö häämöttää....

 Jep, nyt on Kelalta sitten tullut päätökset, seuraavaksi vuorossa pankissa asiointi! Kaikki tuntuu jääneen viimetippaan, mutta minkäs teet, hainhan jälkihaussa. Onneksi sentään entisen lukioni rehtori hoisi asian parissa päivässä, kun pyysin allekirjoituksia ja koulun leimaa itse kääntämiini todistuksiin.
En ole vieläkään hankkinut lentolippuja, mutta enköhän ehdi ajoissa silti, paikkoja lennolle vaikuttaisi olevan vielä riittämiin.
 Läksiäiset ovat tulossa mutta en osaa asennoitua lähtööni vieläkään. Vaikka vien asioita eteenpäin ja saan kaikenlaista hoidetuksi matkalukun ja läppärin ostamisesta asuntolan vuokran maksamiseen, ei mitenkään tunnu todelliselta että olisin lähdössä! Ehkä tosiaan vasta lentokoneessa istuessani mietin, mitä tuli tehtyä...
 Suurin murheeni on se, että kaikkia Suomeen jääviä ystäviäni, kihlatustani nyt puhumattakaan, tulee valtava ikävä. Toki olen jo vähän yrittänyt verkostoitua netin ihmeellisessä maailmassa, mutta onhan se nyt ihan eri asia. Toivottavasti tulen löytämään uusia hyviä ystäviä. Silti, vaikka englantia osaankin ja kielitestit on läpäisty, huolettaa yhteisten sävelien löytäminen, ei se kuitenkaan äidinkieleni oleenkä saa tehtyä itseäni samalla tavalla ymmärretyksi kuin suomeksi.
 Kuulen usein olevani rohkea, kun lähden. Itse näen asian niin, että olen edelleen pieni peloissaan oleva ihminen jonka nyt vain täytyy lähteä. En voi käyttää aikaani loputtomasti pääsykokeisiin ja aina toivoa parasta ja pelätä pahinta! Ja kuten äitini sanoi, näin nuorena nämä päättömät ajatukset täytyy toteuttaa, ei sellainen sitten vanhana ole välttämättä edes mahdollista. Eihän tämä päätön ajatus ole, ihan järkevä kai itseasiassa, mutta pointin ymmärrätte. Toiseksi, ajatus toisesta välivuodesta hukuttaa, en vain pystyisi. Vaikken Suomen mittapuilla ole ilmeisesti tarpeeksi älykäs yliopistoon psykologiaa opiskelemaan, koen että se "vähäkin älykkyyteni" menee hukkaan huoltamon kassalla. Tietenkin on arvokasta ja arvostettavaa ylipäänsä tehdä työtä, mutta eipä tuo kenenkään unelmatyö ole.
 En tiedä, kuinka moni tätä blogia edes lukee tai ketä kiinnostaa, mutta on tämä yksi henkireikä minulle vähän purkaa asioita.

Kommentit

  1. :/ toivottavasti kaikki menee hyvin ja vaikkei menisikään ei se ole onneksi maailmanloppu, varsinkin kun on paikka mihin palata ! yritä nauttia ja alku on aina kaikille vaikeaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo eiköhän asiat suju loppujen lopuksi omalla painollaan! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimppakämppä ja kommelluksia

Pitkästä aikaa

Valmistuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat