Here I am

Täällä nyt sitten olen. Vihdoin. Oli kyllä seikkailu. Heräsin eilen kolmen aikaan aamuyöstä ja lähdettiin ajamaan Helsinkiin neljän aikoihin. Oli tosi vaikeeta jättää heippoja poikaystävälle. Mut niin mä sit lähdin. Ensin Arlandaan, sitten pienen viivästyksen jälkeen Edinburghiin (lento oli myöhässä). Myöhästyin sitten bussista jolla olisi pitänyt päästä suoraan Dundeehen, ja pieni epätoivo iski. Ei auttanut muu kuin ottaa sitten taksi rautatieasemalle. Ostin lipun pelottavasta lippuautomaatista Dundeehen, en ihan ehtinyt ensimmäiseen junaan, mutta seuraavaan sitten kuitenkin. Saavuin sitten Dundeehen ja otin taksin B&B:iin. Olin sen verran ajoissa etten saanut vielä huonetta, mutta matkalaukun jätin sinne. Lähdin kiertämään vähän kaupunkia, oli melkoinen nälkä. Lennolla en saanut ostettua mitään koska olisi tarvittu luottokortti, eikä sentit käyneet, pelkästään kokonaiset eurot... Tarvitsin shampoota ja hoitoainetta ja löysin ihanan saippuakaupan, Lushin. Ostin palashampoota ja palahoitoainetta (en ollut koskaan sellaisista edes kuullut), tuoksuivat ihanille! Niiden pitäisi kestää paljon kauemmin kuin nestemäisten, ja hyviä olivatkin.
 Maisemat ovat valehtelematta henkeäsalpaavat. Niin kauniita vanhoja rakennuksia ja katuja, ja nuo kukkulat! Oranssia ja vihreää... Talot on tehty kivestä, ihmiset ovat ainakin tähän mennessä olleet ihania. Kyllä minun ainakin kelpaa täällä olla, vaikka kova ikävä onkin. Sääkään ei ole niin paha kuin kuvittelin.
 Tänään sain sitten kymmenen aikaan hakea avaimet asuntolaan. Kauhea nippu avaimia, en edes tiedä mihin kaikkialle ne käyvät... Saavuin asuntolan alaovelle ja totesin ettei ole hissiä. Raahasin matkalaukkua melkein ylös enkä löytänyt huonettani. Raahasin ne takaisin alas. Yksi italialainen tyttö tuli juuri alaovesta omine kamppeineen ja selvitettiin, että ovissa olevat luvut tarkoittavat että sen takaa löytyvät huoneet oveen merkattujen numeroiden väliltä, eli minun tapauksessani 35-49 (omani on 45). Onneksi hän auttoi laukkuni kanssa! Olin ihan puhki sen jälkeen, autoin toki hänenkin tavaransa hänen huoneeseensa. Myöhemmin minua kävi moikkaamassa kaksi tyttöä, heidän huoneensa ovat pienemmät kuin minun, kävi melkoinen tuuri! Ja vessa on suoraan vastapäätä huonettani.
 Vieläkin on epätodellinen olo, mutta kyllä tämä tästä. Tapaan myöhemmin muita tyyppejä, kunhan saapuvat asuntolaan. Tietokoneen johto tarvitsee vielä adapterin, koulun antamaan ei koneen johto mennyt...