Kuulumisia...

  Mistäs oikein aloittaisin... Erosta on nyt jonkun aikaa, ja vaikka jotenkin haikealta tuntuu niin elämä jatkuu. Varsinkin koulun merkeissä. Työtä on enemmän kuin riittävästi, mutta kun rytmiin pääsee niin varmaan helpottaa. Kurssitöitä olen jo palauttanut kaksi, toinen on tullut takaisin, toisesta odotan vielä tulosta. Ryhmätyön esittely on huomenna, kokeita on 4 tulossa tämän ja ensi kuun aikana, ja aloittelen historian esseetä. Tutkimus menetelmien (Research methods) kurssityö tuli takaisin C plussana. Oon aika pettynyt, mutta toisaalta, parempaan en olis pystynytkään. En oo ikinä raporttia kirjoittanut ja ainakin mulle ohjeet oli vähän hämmentävät. Ja yllätyin kuinka paljon siinä keskityttiin pikkujuttuihin, kuten otsikoiden sijainteihin. Mutta niin se vaan raporteissa menee, ensi kerralla paremmin.
  Englanninkieleen olen jo tottunut, näin jokin aikaa sitten ensimmäiset englanninkieliset unenikin! Ehkä ei niin paljoa ole vielä sanasto parantunut, mutta puhuminen ja ymmärtäminen tuntuu luonnollisemmalta. Onneksi... Toki joitain ihmisiä on vahvan aksentin takia edelleen vaikeaa ymmärtää, mutta kaikkeen tottuu sitten aikanaan.
  Oli tuossa Halloween, joka on aika paljon isompi juttu täällä kuin Suomessa, ja hauskaa oli! Samoin oli pikkuveljeni syntymäpäivä, meni sitten täyttämään 18. Se oli mulle varmaan vielä isompi juttu kuin hänelle. Isosiskona kaikki pikkusisarukset on pieniä, eikä ne sais kasvaa isoksi. Oon yrittänyt olla hyvänä esimerkkinä, ystävänä ja elämän neuvonantajana, ja yhtäkkiä tuntuu kuin se työ olis mun osalta ohi. Ensin veli otti mut kiinni pituuskasvussa ja meni ohi, ja nyt aikuisuuden kynnyksellä tuntuu että kiri alkaa taas. Oonhan mä edelleen (ja tulen aina olemaan) vanhempi ja ehkä vähän kokeneempi, mutta nyt kun "päästän" veljen kasvamaan omillaan niin tuntuu että matkanteko jatkuu rinnakkain, ei niin että mä olen aina pari askelta edellä. Mutta nää on näitä.
  Viime perjantaina vietettiin mun ja uuden suhteeni toisen osapuolen synttäreitä (meillä on sama syntymäpäivä). Tehtiin juhlaporukalle kolme kakkua: Juustokakku, suklaakakku ja porkkanakakku. Maistui. Ja oli  juhlatkin kivat ;) Mutta ei se tunnu samalta täällä, ilman tuttuja, hyviä ystäviä, ja varsinkin ilman niitä parhaita kavereita joiden kanssa on kasvanut yhdessä vuosia. Kaikessa alkaa nyt huomata sen, kuinka Suomessa missäkin tilanteessa mulla olisi ollut jotain mitä mulla nyt ei ole. Niin, ihmissuhteita on ikävä. Nollasta aloittaminen, uusien luominen vie aikaa, mutta toki olen jo aloittanut.
  Ensi viikonloppuna mennään näiden asuntolan kavereiden kanssa järjestetylle viikonloppuretkelle Highlandseille, pääpointtina Loch Ness. Siitä tulee varmaan kivaa :) Ja joulukuun ensimmäisenä viikonloppuna vuorossa on Lontoo.
  Odotan jo Joulua, ja että näen kaikki Suomen kaverit ja perheen. Lentolippu on jo varattu. Tosin ei vielä takaisin, kun en tiedä missä maassa aion Uuden Vuoden viettää.
  Jos nyt jotain muuta vielä, niin rugbysta tykkään tosi paljon. En ole pelejä vielä pelannut, mutta ehkä parin viikon päästä. Ja tänään pidettiin Suomi-ilta kahden suomalaiskaverin kanssa täällä, leivottiin korvapuusteja ja katsottiin muumeja. Että ihan kivasti menee!

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimppakämppä ja kommelluksia

Pitkästä aikaa

Valmistuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat