Koulun taas alettua

  Oli ihana nähdä perhettä ja kavereita pitkästä aikaa! Vaikkakin, kun menin takaisin Suomeen, tuntui samaan aikaan kuin en olisi koskaan lähtenytkään mutta toisaalta niinkuin viime kerrasta olisi ollut ikuisuus. Ei siellä asiat olleet juurikaan miksikään muuttuneet. Tosin paras kaverini muutti joulun jälkeen pois Turusta koska hän pääsi opiskelemaan muualle. Olen niin iloinen hänen puolesta. Meistä molemmista tuntui ettei Turulla ole meille juurikaan käytännöllistä tarjottavaa, vaikka se onkin omasta mielestäni tosi kiva ja rakas kaupunki.
Koulua on ollut nyt pari viikkoa, ja ihan hyvin on lähtenyt arki sujumaan. Oli outoa palata takaisin nyt kun osa asukkaista mun kerroksesta oli poissa... Täällä on nykyään hiljaisempaa, ja varsinkin mulla yksinäisempää. Mitäs rupesin kaukosuhteeseen... Oon tullut läheisemmäksi joittenkin kanssa täällä, mikä on tosi jees. Ei tarvise aina kokata yksin ja kyllä juttuseuraa saa jos sitä haluaa. Sillon kun oon yksin, katon enimmäkseen Netflixiä, tällä hetkellä OITNB:a.
 Rugbyn pelaamista jatkoin tottakai, ja siitä saa myös tekemistä muutamana päivänä viikossa. Aina ei kyllä nuo ulkoharjoitukset huvittaisi... Viime viikon torstaina kenttä oli täynnä jäätynyttä lunta ja nurmea, olin niiden harjoitusten jälkeen ihan mustelmilla. Toki taklausharjoituksillakin oli osansa. Tällä viikolla keli oli kolea, ja samana päivänä oli satanut, joten kenttä oli tosi mutainen, samoin kun vaatteetkin harjoitusten jälkeen. Huomenna sunnuntaina olisi mun ensimmäinen peli, vähän jännittää. Toivottavasti en tule pahemmin telotuksi.
  Pääsin täkäläisen mallitoimiston listoille, josta olen tosi innoissani. Toivottavasti siitä saisi jonkinlaista lisätienestiä jossain vaiheessa. Jos vaikka pohjoismaisille kasvoille olisi kysyntää täällä...
  Olen suunnitellut jo pääsiäisloman, vaikka se onkin vasta maalis-huhtikuun vaihteessa. Pääsiäisloma täällä kestää kaksi viikkoa, mutta meillä ei ole mitään talvilomia. Lennän ensin Edinburghista Lontooseen ja Lontoosta Ranskaan. Se tulee olemaan ihanaa, en ole nähnyt poikaystävää sitten noin kolmeen kuukauteen. Nyt on mennyt kuukausi, ja tähän alkaa pikkuhiljaa tottua, mutta ikävä on kova.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimppakämppä ja kommelluksia

Pitkästä aikaa

Valmistuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat