Pitkästä aikaa

Heips! En olekaan vähään aikaan kirjoitellut, mutta nyt lomien alettua on hyvin aikaa.

 Mistäs aloittaisin... No, vaikka siitä että viime lukukausi kävi voimille ei koulutyön, vaan kämppisten takia. Toinen polttaa pilveä eikä siivoa jälkiään ja toinen ei saa mitään aikaiseksi ja syyttää aina ulkopuolisia tekijöitä. Vaikka, esimerkiksi, tietenkään asia ei minua kosketa, pääseekö hän kokeistaan läpi vai ei, alkaa toisen saamattomuus ja laiskuus häiritä jos itse on se henkilö jolle tämä toinen aina valittaa. Saa minulle kertoa jos joku asia on huonosti, mutta jos mitään neuvoja ei kuuntele ja ainut asia jossa on hyvinkin tuottelias on tekosyiden keksiminen, en vain jaksa. Joten yhteiselo meni siihen että jos olin kotona, yritin olla hiljaa jotta ei tarvitsisi sosialisoida kenenkään kanssa.
 Seuraava asia: allekirjoitin uuden vuokrasopimuksen ensi lukuvuodeksi, ja odotan taas innolla. Se on hiljattain uudelleensisustettu vuokrakämppä kolmella huoneella (tulen asumaan taas kahden kämppiksen kanssa), ja silti yhtä edullinen kuin nykyinenkin asunto.

 Olen nyt Ranskassa (jep, taas) poikaystäväni vanhempien loma-asunnolla. Vietän täällä aikani yleensä yksin viisi päivää viikossa ja viikonloppuisin näen poikaystävääni. En minä ihan toimettomana ole. Tässä asunnossa on viisi huonetta joista kolme on tämän kesän varattu niinsanotusti Bed&Breakfast- käyttöön. Aina jos ja kun vieraita tulee, valmistelen huoneet, teen aamupalat ja lopuksi pesen taas pyyhkeet ja lakanat. Muutenkin siivoan koko taloa ja pesen ikkunoita tms. Aika unelma kesätyö!

 Päivisin käyn usein lenkillä ja teen joitain lihaskuntoharjoitteita, se on hyvä keino saada jotain rytmiä lomapäiviin. Lomat laiskistaa minua niin helposti. On myöskin erinomainen tapa aloittaa päivä melkein kuolemalla ja sitten olemalla tyytyväinen että selvisi kumminkin (ja saa myös olla vähän ylpeä itsestään). Muuten lueskelen kirjoja terassilla niin kauan kuin aurinkoa riittää ja syön silloin tällöin. Tämä on ehkä viimeinen kesä josta saan nauttia tällä tavalla (en viittaa tällä ihosyövän riskiin liiasta auringonpalvonnasta), joten miksipäs ei. En ole oikeastaan tylsistynyt yksinolemisesta, kyllä se tekee hyvää. Ei sillä että poikaystävän seura rasittaisi, mutta muiden (esim. hänen vanhempiensa ja tuttujen tms) seura kyllä ottaa jonkin ajan kuluttua voimille. On jo tarpeeksi kestämistä siinä että rauha ja hiljaisuus on ranskalaisessa kulttuurissa ilmeisen aliarvostettua, mutta se että meteli on kaiken lisäksi ranskaksi (jota hädintuskin ymmärrän saatika sitten puhun) vie voimia.

 Valitus sikseen. Naiset, antakaas kun kerron jotain. Putosin ansaan johon niin moni sisar on ennen minua pudonnut ja johon vielä moni tulee putoamaan. Vahaamiseen. Ei lattioiden, vaan jalkojen (ja luojan kiitos päätin vahata jalat enkä bikinirajoja). Se muuten sattuu. Pitkän suostuttelun jälkeen poikaystäväni toimesta (en tiedä mitä ajattelin häntä kuunnellessani, mistä hän muka tietäisi vahaamisesta yhtään mitään kun hänen omat jalkansa muistuttavat lumisten vuoristojen jetiä) päätin kokeilla. Kyllä, lopputulos on kutakuinkin tyydyttävä, mutta sen on parasta kestää luvatut 3 kuukautta. Tiedättekös, pakkauksessa lukee 'Persikka ja minttu'. Eihän sitä kukaan osaisi ajatella että kaksi niin ihanaa asiaa voisi koskaan satuttaa ketään (niin, ellei ole allerginen). Kaiken lisäksi kun poikaystäväni huomasi että vahalappujen irroittaminen sattuu, tarjoutui hän auliisti auttamaan. Mikä herrasmies (hah hah).

Siinä kaikki tällä kertaa!
xx

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimppakämppä ja kommelluksia

Valmistuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat