Koulua, töitä ja draamaa

  Hellou, c'est moi! Yleisön pyynnöistä huolimatta, tässä taas vähän juttuja pitkästä aikaa.
Kolmas vuosi yliopistossa on nyt pulkassa, ja tosi hyvin arvosanoin vieläpä. 1st degree:tä kohti mennään! Kyllä se töitä vaati, mutta nyt saa olla ylpeä. Valmistelut neljännen vuoden 'gradua' varten ovat jo alkaneet, nyt vaan odotellaan palautetta project proposal:ista että saisi sen sitten lähetettyä eteenpäin eettiselle lautakunnalle hyväksyntää toivoen.
  Elämä on just nyt aika hyvällä mallilla, ja mulla on pari päivää jäljellä mun vapaaehtoisprojektia jäljellä täällä Aberdeenissa (jep, mun ranskalainen poikaystävä muutti Aberdeeniin tekemään toista maisterintutkintoa, ja mä olen täällä aina silloin tällöin). Työskentelen oman aikataulun mukaan, ja homma on siis etsiä vanhoista sanomalehdistä vihjeitä kadonneista henkilöistä. 'Työskentelen' siis Skotlannin Poliisille. Ensi viikolla viimeistään palaan takaisin Dundeehen, jossa odottaa mun toinen vapaaehtoistyö. Aloitan vetämään ns. tukiryhmää parin muun vapaaehtoisen kanssa psykiatrisella osastolla. Mun piti käydä sellainen Scottish Mental Health First Aid- kurssi sitä varten. Olen ollut myös keikkahommissa muutaman kerran, se on periaatteessa tuotteiden/palveluiden promoamista, maksaa tosi hyvin mutta on todella satunnaista. Onneksi eilen muhun otti yhteyttä eräs perhe joka mahdollisesti tarvitsis lapsenvahtia silloin tällöin, että sais sitten rahaa vähän lisää mutta ei sen suurempaa sitoutumista, kun olen taas lähdössä Ranskaan ja Suomeen heinäkuun lopulla.
  Draamalta ei olla vältytty, tietenkään. En muista, kerroinko aiemmin jo tilanteesta mun toisen kämppiksen kanssa jonka luulin olevan muhun ihastunut, ja sitä sitten ollaankin vatvottu vuoden verran. Selvinpäin hän aina kielsi kaiken ja kännissä vihjaili jatkuvasti miten me muka oltaisiin niin hyvä pari. Off the record, en pystyis kertakaikkiaan koskaan olemaan hänen kaltaisensa ihmisen kanssa parisuhteessa. No, vihdoin ja viimein pari viikkoa sitten mentiin molemmat yhden yhteisen kaverin kotibileisiin. En jo valmiiksi ollut yhtään innoissani että mun kämppiskin oli kutsuttu, koska se olen aina minä jonka täytyy taluttaa hänet kotiin samalla kun hän yrittää väkisin aloittaa riitaa. No tällä kertaa ei aloitettukaan riitaa, vaan hän sitten "tunnusti rakkautensa" mua kohtaan. Olihan se helpotus että viimein puhuttiin asioista niinkuin ne oikeasti on, mutta ei se kivalta tuntunut. Musta tuntuu aina pahalta kun en pysty vastaamaan jonkun tunteisiin, koska tiedän miten se voi siihen toiseen sattua. Ei se keskustelu ja vatvominen siihen loppunut, mutta ei siinä oikein ole enää kertomista. Sanottakoon että yritin ottaa vähän etäisyyttä sen jälkeen, koska tämä yö loppui vähän kiusallisesti ja mä tarvitsin aikaa sulatella tätä kaikkea. Onneksi muutan mun parhaan kaverin kanssa asumaan neljänneksi vuodeksi, joten vihdoin loppuu tällainen draamailu.
  Iloisempiin uutisiin: Mun veli on tulossa vierailemaan tänne! Odotan innolla, ja tulee varmasti olemaan hauskaa. Olishan se kiva että mun vanhemmatkin tulis mua joskus katsomaan, viime kerrasta on kaksi vuotta aikaa. Jokatapauksessa, tästä kesästä tulee mahtava :)

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kimppakämppä ja kommelluksia

Pitkästä aikaa

Valmistuminen ja tulevaisuuden suunnitelmat